Meidän perheemme yrittäjätarina

Kaksi järveä eri suunnilla Suomea ovat tämän tarinan alussa: Inarijärvi & Paanajärvi. Inarijärven rannoilta perinteisiä paikallisia elinkeinoja, kalastusta, savottatöitä ja maataloustöitä harjoittavassa perheessä kasvoi Raili Palokari (os. Akujärvi). Raili asui Inarijärven kupeessa, ensin salmessa ja myöhemmin järven rannalla sähköttömässä vaatimattomassa kodissa ilman juoksevaa vettä yhdessä vanhempiensa ja 9 sisaruksensa kanssa. Kylminä talvipäivinä lämmiteltiin erillisessä puusaunassa ja ulkovessaankin piti yöllä juosta läpi hangen, vaikka pakkasta olisi ollut yli -40°C.

Kuusamossa Paanajärven kotimaisemissa eli Elma-Sofia Leinonen, sittemmin Palokari, jo ennen Railin syntymää. Elma täytti tänä vuonna 2021 täydet 100 vuotta. Hän on perheessämme pisimpään hotelli- ja ravintola-alalla toiminut tekijänainen ja ilman hänen aloitustaan kyseisellä alalla, ei ole varmaa, olisiko muu perhe edes alalle päätynyt. Jo 15-vuotiaana hän osti huutokaupassa Paanajärven koulun keittolaoikeudet ja jatkoi Sodan jälkeen ensin Raahessa Per Brahe hotellissa. Sitten 1950 – luvulla Elma-Sofia löysi itsensä asumasta Rovaniemeltä ja sittemmin tilausvastaavana legendaarisesta Hotelli Pohjanhovista. Hän voitti ravintolaväen tarjotinjuoksukilpailuja useampaan otteeseen, (Tarjotinjuoksussa juostaan toisessa kädessä tarjotin, jonka päällä on täysi kermakko, vesilasi ja kahvikuppi.) neuvotteli pääluottamusmiehenä alan työntekijöiden palkkojen puolesta, sekä voitti kymmeniä kertoja silloisen Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan SM-hiihtokilpailujen kultamitalin. 

Elma-Sofian lapset päätyivät hänen työnsä myötä alalle. Vesa Palokari, Elma-Sofian keskimmäinen poika aloitti pikkolona Pohjanhovissa heti armeijan jälkeen. Vesa oli halukas oppimaan alalla pitkään toimineilta ja eli 70-luvun alussa hotelli- ja ravintola-alan kasvun kulta-aikaa villeine tarinoineen. Tuona aikana tipeillä eli usein paremmin kuin itse pikkolon palkalla ja Vesa olikin kerrotun mukaan yksi parhaiten tippejä ansaitsevista asiakaspalvelijoista talossa. Alan silloisilta konkareilta tämä ei jäänyt huomaamatta ja Vesa etenikin työssään varsin nopeasti, ja silloinen Matkaravinnon johto koulutti häntä vaativampiin tehtäviin yhtiössä, jonka jälkeen Yhtyneet ravintolat osti Vesan heidän Rovaniemen yksikköihin. Samaan aikaan nuori Raili asui myös Ivalon asuntolavuosien jälkeen Rovaniemellä, opiskellen suurtalouskokin-tutkintoa. Raili teki myös töitä alalla, mm. edelleen toiminnassa Rovaniemellä olevassa Ravintola Valdemarissa. Täältä Pohjanhovin vastarannalta Vesa tapasi hakea saamelaisneidon töiden jälkeen, kun työt olivat kummallakin siltä päivältä ohi. 

Tuli vuosi 1973 ja Elma-Sofia perheineen, sekä Raili, muuttivat Pohjois-Pohjanmaalle, Raaheen, Vesan Isän sukujuurille. Elma oli Railin kanssa vuokrannut Raahen Kauppaklubin perinteikkään toiminnan, johon Vesa oli saanut Rovaniemen Säästöpankista Esko Ollilalta 20 000 markan vekselilainan. Vesa jatkoi hotelli- ja ravintola-alan opintoja Haaga-Helia -instituutissa Helsingissä ja työskenteli opiskelun ohessa sekä Hotelli Marskissa että myös yli vuoden ajan Presidentinlinnassa valtiovierailuilla Urho Kekkosta palvellen. Vesa oli siis viikot pois Raahesta, mutta oli myös mukana Kauppaklubissa ja kävi Railin ja Elma-Sofian apuna aina viikonloppuisin, samoin hänen kaksi veljeään. Liiketoiminta kehittyi hyvin, ja seuraavana askeleena perhe päätti vuokrata Hotelli Hermannin tilat Raahen naapurista Vihannista. Sen myötä he päättivät luopua Kauppaklubin pyörittämisestä. Vuonna 1974 Vesa ja Raili muuttivat Ylivieskaan, missä Raili oli Vihannin työskentelyjen ohessa töissä paikallisessa Alkossa, ja Vesa johti Osuuskaupan hotelli- ja ravintolatoimintaa vuoteen 1980 asti. Kun varmuutta ja osaamista alalta kertyi, oli aika suuremmille päätöksille. 

Vuonna 1977 perheyritys päätti hankkia itselleen ensimmäisen suuremman hotellinsa, Hotelli Poolin Pietarsaaresta, Raili oli tällöin 25-vuotias ja Vesa 27-vuotias. Elma-Sofia teki Vesan kahden veljen kanssa töitä Poolissa, jossa Railikin kävi töissä aina tarpeen mukaan Ylivieskasta. Vesa tasapainoili samalla myös kahden työn välissä – oman yrityksen ja samalla silloisen Osuuskaupan. Kun Pietarsaaressa yrityksen toiminta omasi kasvumahdollisuuksia, oli aika tehdä valinta – panostaako vielä enemmän perheyrityksen kehitykseen vaimonsa Railin kanssa, vai jatkaako hyvässä palkkatyössä. Päätös oli selkeä, ja Osuuskaupan uuden toimitusjohtajan Vesalta kysyessä; ”paljonko käytät työpäivästä aikaa meidän yrityksemme asioihin”, oli Vesa vastannut, että noin 10 minuuttia. Päätös oli siis tehty. 

Tästä lähti perheyrityksen voimakkaan kasvun aika. Tehtiin lisää yrityskauppoja ja rakennettiin uusia hotelleja, jolloin toiminta laajeni muillekin paikkakunnille.  Tänäkin päivänä kaikki tuolloin rakennetut hotellit ovat edelleen toiminnassa. Tuon ajan lopulla syntyi myös Lappia Hotels, joka tunnettiin 90-luvun alun Suomessa suurimpana yksityisenä hotelliketjuna. Se omisti parhaimmillaan 25 hotellia ja toimintaa myös Ruotsissa sekä Belgiassa. Kova työ oli kannattanut. Raili hoiti kaikenlaisia alan tehtäviä yrityksessä ja kasvatti samalla kahta tytärtään, Pia-Mariaa ja Minna-Sofiaa, kun lähes kaikki Vesan aika meni töissä. 

Kasvu oli ollut huimaa, ja kuten tiedämme, se ei voi jatkua ikuisesti. Vuonna 1992 iski lama-aika. Monet yritykset joutuivat pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, eikä Lappia Hotels jäänyt myöskään ilman omaa osaansa talouskriisistä. Devalvaation myötä lainojen pääomat kasvoivat huimasti yhden yön aikana ja se asetti hotelliyrityksiä mahdottomaan tilanteeseen. Erityisesti ne, jotka olivat tuona aikana investoineet voimakkaasti, kärsivät pahiten. Laman myötä Lappia Hotelsin toiminta supistui ja kohteet vähenivät. Toiminta jatkui 90-luvulla ja menetysten jälkeen hankittiin uusia kohteita, kuten yrityksen omistuksessa oleva Hotelli Sodankylä – yrittäjähenki kantoi. Laman jälkimainingeissa syntyi myös Vesalle ja Railille perheen iltatähti, Hilla-Rina, joka pääsi myös isosiskojensa mukana osaksi hotelli- ja ravintola-arkea jo aivan pienestä pitäen. 

2000-luvun alussa laman aiheuttamat vaikeudet kummittelivat yhä toiminnassa ja perheyrityksen omistajat kävivät läpi rankkoja aikoja henkilökohtaisessa elämässään. Tästä esimerkkinä Vesaa syytettiin veropetoksesta ja Railia avunannosta petokseen. Pitkässä, lähes 20 vuotta kestäneessä ajojahdissa perheyrityksen jäseniä kohtaan tehtiin niin kotietsinnät, huostaanoton uhkaukset kuin esitutkintojen perusteettomat putkareissutkin. Se traumatisoi ja synkensi perhearkea. Useampaan otteeseen syytetyt todettiin eri oikeusasteissa syyttömiksi kaikkiin heitä vastaan nostettuihin syytteisiin ja kärsimykseen suhteutettuna pieniä korvauksia tarjottiin. Vihdoin vuonna 2020 kaikki asiat oli sovittu: haluttuja tuloksia ei syyttäjän puolelta saatu, koska väitettyjä tapahtumia ei ollut olemassa. Koko ”ruljanssin” ajan Vesa ja Raili pyrkivät pyörittämään perhearkea ja pienentynyttä yritystoimintaansa, pitäen yllä toivon liekkiä paremmasta tulevaisuudesta. Kuten Vesan Isä oli aikoinaan tavannut sanoa: ”ennen koiralta kusi loppuu, kuin meiltä keinot”. Se onkin kuvannut melkein parinkymmenen vuoden takaista selviytymiskamppailua yrittäjän tiellä. Myös silloin, kun mappi oli niin täynnä maksamattomia laskuja, ettei se edes mahtunut kiinni.

Vuonna 2010 Oy Rova-Rest Ab:n yritystoiminnassa alkoi näkyä positiivista kasvua – laman jälkimainingeissa hankitussa Hotelli Sodankylässä oli suurta toiminnan kasvun potentiaalia, kun Kevitsan kaivosta alettiin rakentaa Sodankylään. Kaivostoiminnan juurtuminen Sodankylän arkeen oli tuonut taajamaan uudenlaista elämää ja mahdollistanut paikallisten yritysten kasvun. Samoihin aikoihin perheyritys otti vuokralaisiltaan takaisin omistamansa Kartanohotelli Karolineburgin Kajaanissa ja loppuvuodesta 2014 hankittiin Peurasuvannon Lomakylä. Saman yrityksen omistukseen kuului myös jo 90-luvun alkupuolelta suuri kelomökki Pyhätunturilta ja muutama lomahuoneisto Sallasta. 

Vesan ja Railin lapset ovat kaikki työskennelleet alalla niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja saaneet seurata läheltä yrittäjänpolun nousuja ja pohjamutia. Tyttäristä nuorin, Hilla-Rina, oli kahta isosiskoaan halukkaampi ja ehkä uhkarohkeampi jatkamaan perheyrityksen toimintaa. Hotelli- ja ravintola-alan ”elämänkoulun” käyneenä, siis jo lapsesta asti kaikessa mukana olleena ja alaa seuranneena hän päätti jatkaa vanhempiensa työtä.   Hän opiskeli Lyonissa ranskankielisessä yliopistossa kansainvälistä kauppaa, venäjää, englantia ja kiinaa ja päätti kandidaatin tutkinnon suoritettuaan palata takaisin Suomeen. Kokemusta alalta oli kertynyt myös Ranskasta, kuten Lyonin miljoonakaupungissa yhdeksi parhaimmista hotelleista tituleeratussa Hôtel Carlton de Lyon’ista. Vuonna 2016, 22-vuotiaana, Hilla-Rina palasi Suomeen intoa täynnä ja omaten suuren halun kehittyä johtajana ja kehittää perheyrityksen toimintaa, samalla helpottaen vanhempien arkea kaiken koetun jälkeen. Vuosikymmenten aikana Railin ja Vesan tekemä pohjatyö antoi oivallisen alustan lähteä kehittämään ja luomaan perheyritykseen uutta. Vuonna 2018 Hilla-Rina nimettiin Oy Rova-Rest Ab:n toimitusjohtajaksi. Vuoden 2019 lopulla yrityksen toimintaan tuli uusi kohde, Budget Hotel Raahe. Siitä ja aiemmin mainituista kohteista koostuu tämän päivän Oy Rova-Rest Ab.

Periaatteessa tyhjästä, mutta osaavalla mielellä, ilman pääomia on siis perheyrityksessä lähdetty, korkealle noustu, tiputtu suoraan rotkoon ja kiivetty vaivalloisesti seinämää takaisin ylöspäin, muutama satunnainen lohkare haljeten välillä jalkojen alta. Vuoden 2019 jälkeen olo olikin voittoisa, kun kaiken vastoinkäymisen jälkeen Oy Rova-Rest Ab löytyi Kauppalehden menestyjät-listaukselta Lapissa kaikkien alojen TOP 10 kärjestä. Se oli kuin 20 vuotta odotettu taputus olkapäälle, kova työ yhdessä osaavan henkilökuntamme kanssa oli tuottanut tulosta. Sitten tulikin korona ja löi vielä muutaman kapulan rattaisiin, mutta tämän tarinan me kaikki tiedämmekin jo. Hilla-Rina tunsi hyvin perheen yrityksen yli 50 – vuotisen tarinan, jolle hän päätti lähteä luomaan uutta yhtenäistä ketjustrategiaa. Vaikka korona-aika on ollut osin estämässä uuden luomista, se toi mukanaan myös aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä tähän projektiin. Tämän tuloksena, voimme nyt toukokuussa 2021 esitellä ylpeinä Peerâ Hotels & Cottages’n, alan perheyrittäjätoimintaa jatkavan ja kasvuhakuisen palveluyrityksen jo kolmannessa polvessa. 


Perheyrityksessä on voimaa!